Circhubs

Mikä ihmeen kiertotalouskeskus?

Kiertotalouskeskus. Uudella tulokkaalla on monta nimeä: kiertotalousalue, ekoteollisuuspuisto, kiertotalousyritysalue, yrityspuisto. Näitä CircHubs-hankkeen nimen mukaisia ”tulevaisuuden kiertotalouskeskuksia” syntyy nyt joka puolella. Kiertotalouskeskus on uusi kiertotalouden mukainen kokoonpano, joka koostuu samalle alueelle sijoittuneista yrityksistä. Kyseisiä yrityksiä motivoi yhteistyö, jossa ne hyödyntävät toistensa sivuvirtoja. Kun toisen jätteestä syntyy kirjaimellisesti toisen aarre, edesautetaan samalla resurssisilmukoiden sulkemista. Tapoja sulkea silmukat on useita, ja kiertotalouskeskukset voivat saada moninaisia muotoja. Erilaisista nimistään ja muodoistaan huolimatta syntyvät kokoonpanot ovat lähtökohtaisesti luonteeltaan samankaltaisia, ja yhteinen terminologia helpottaisi alueiden vertailua ja kehittämistä. Tampereen teknillisessä yliopistossa kesällä tehdyssä tutkimuksessa pyrittiinkin selvittämään, mitä oikeasti ovat kiertotalouskeskukset. Kokonaiskuvan saamiseksi toteutettiin kiertotalouskeskusselvitys, jossa tutkittiin kirjallisuuskatsauksen avulla, mikä kiertotalouskeskus on, miten se ilmenee ja mikä on tyypillistä sille.

Kiertotalouskeskuksen määritelmä

Tutkimuksessa havaittiin hieman yllättäen, ettei kiertotalouskeskukselle (circular economy hub/center) ole vakiintunutta määritelmää englanninkielisessä tieteellisessä kirjallisuudessa. Useimmissa artikkeleissa tosin vallitsi julkilausumaton oletus kokonaisuudesta, jossa kiertotalousliiketoiminta on paikallisesti keskittynyt ja organisoitunut jonkinlaisen ytimen ja sitä ympäröivän verkoston muotoon. Kirjallisuuskatsauksen perusteella kiertotalouskeskuksen määritelmäksi muodostui alla esitetty tiivistys.

Kiertotalouskeskus (circular economy center/hub) on kiertotalouden 3R’s-mallin (Reduce, Reuse, Recycle eli vähentäminen, uudelleenkäyttäminen ja kierrättäminen) periaatteiden pohjalle rakentuvan monitoimijaisen liiketoimintasysteemin ydin, joka keskittyy teollisen symbioosin edellytysten luomiseen, ylläpitoon ja vaalimiseen erinäisin keinoin. Keskuksen olemassaolon perusteena on sen tarjoama, ympäristölliseen ulottuvuuteen liittyvä liiketoiminnallinen hyöty, jota systeemin toimijat eivät ilman yhteistyötä voisi saavuttaa (esimerkiksi sivutuotevaihdot, kapasiteetin korkeampi käyttöaste). Keskus on systeemiä maantieteellisesti keskittyneempi kokonaisuus, joskin sen vaikutukset ulottuvat merkittävästi myös keskuksen fyysisten toimirajojen ulkopuolelle koko sen edustaman systeemin alueelle. Keskus vaikuttaa oleellisesti sen vaikutuspiiriin kuuluviin toimijoihin esimerkiksi tavallisesta poikkeavien arvoketjujen muodossa. Lisäksi keskuksen toiminnalla voi olla myös yhteiskunnallisia vaikutuksia, kuten uusien työpaikkojen luominen tai kunnallistekniikan ylläpito kaupungin kanssa. Maailmalla on myös tapauksia, joissa keskukset haluavat osallistua entistä aktiivisemmin sitä ympäröivän kaupungin toimintaan, jopa tulla uudeksi kaupunkikeskukseksi kauppoineen ja viihdepalveluineen.

Nykytutkimuksen valossa kiertotalouskeskus on useimmiten ekoteollisuuspuisto ja sen keskeisten toimijoiden ydinjoukko verkostoineen. Ekoteollisuuspuistossa samalle fyysiselle alueelle sijoittuneet eri alojen yritykset vaihtavat keskenään sivuvirtojaan. Ihannetilanteessa ekoteollisuuspuiston sisällä toiselle tarpeeton päätyy aina toisen raaka-aineeksi, jolloin keskuksen sisällä syntyy suljettuja materiaalivirtoja. Yritysten väliset sivutuotevaihdot edellyttävät poikkeuksetta julkilausuttua tai -lausumatonta ylläpitäjää, keskuksen pyörittäjää. Pyörittäjä voi olla koko toimintaa koordinoiva keskusorganisaatio, yksittäinen yritys, usean toimijan muodostama verkosto tai muu vastaava. Julkilausuttu pyörittäjä huolehtii ekoteollisuuspuiston toiminnasta saattamalla sopivia yrityksiä yhteen, koordinoimalla alueella tapahtuvia vaihtoja sekä huolehtimalla keskuksen järjestelmällisestä kehittämisestä. Julkilausumaton pyörittäjä taas voi olla esimerkiksi yksi suuri yritys, jonka tuotannon sivuvirtojen ympärille ekoteollisuuspuiston muut toimijat ovat kerääntyneet. Myös julkisen tahon läsnäolo tai sen puute korostuu usein keskuksen toiminnassa esimerkiksi toimintaa ohjaavana sääntelynä tai taloudellisina ohjausmekanismeina.

Toisin sanoen kiertotalouskeskus on kokonaisuus, jossa useat toimijat tekevät keskenään yhteistyötä sivuvirtojen vaihdon muodossa. Keskuksen ensisijainen tehtävä onkin teollisen symbioosin ja sitä kautta saavutettavan liiketoiminnallisen hyödyn tarjoaminen ja ylläpito. Teollinen symbioosi ja sivuvirtojen vaihdanta edesauttavat resurssisilmukoiden sulkemista, mikä tekee keskuksesta kiertotalouskeskuksen ja toisaalta erottaa sen muista perinteisistä monitoimijakokoonpanoista.

Mallin kehittäminen

Kirjallisuuskatsauksessa esiin nousi useita toistuvia teemoja, jotka tutkijat liittivät melko yksimielisesti kiertotalouskeskuksiin. Kyseiset teemat kuten verkostot, yhteistyö, pyörittäjä ja julkisen toimijan rooli tukivat edellä esitetyn määritelmän laatimista. Keskeisimmät teemat koottiin tutkimuksen seuraavassa vaiheessa yhteen ja niiden pohjalta luotiin taulukko, johon luokiteltiin 20 ekoteollisuuspuistoa maailmalta. Suoritetun luokittelun tulkinnassa löydettiin neljä erilaista kiertotalouskeskustyyppiä, jotka edelleen jakautuvat kahteen erilliseen pääluokkaan riippuen tyyppien taustalla vallitsevasta yleisestä liiketoimintalogiikasta. Keskustyypit on esitetty alla olevassa kuvassa.

Malli on progressiivinen: mitä oikeammalle siinä siirrytään, sitä kiertotalouden mukaisempaa ja ympäristöystävällisempää keskuksessa tapahtuva toiminta on. Malli ei kuitenkaan ota kantaa, mikä kiertotalouskeskustyyppi olisi suositeltavin ja optimaalisin, vaan esittää neljä toiminnoiltaan ja kiertotalouden periaatteiltaan erilaista vaihtoehtoa. Malli ei myöskään ole suoranainen kehityspolku kiertotalouskeskuksille, joskin tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että uusilla kiertotalouskeskuksilla on kaksi vaihtoehtoa tulla malliin. Ne voivat joko alkaa Naapurivaihdot-tyyppinä, jolloin ne ovat usein orgaanisesti kehittyneitä, tai Ekoverkosto-tyyppinä, jolloin ne ovat yleensä suunniteltuja keskuksia, jotka ovat syntyneet perinteisten yritysten muuttaessa liiketoimintaansa enemmän kiertotalouden mukaisen toiminnan suuntaan.

NaHEK-malli

NaHEK-malli koostuu neljästä kiertotalouskeskustyypistä, Naapurivaihdot, Hyötyketjut, Ekoverkosto ja Kiertoalusta, jotka jakautuvat edelleen kahteen pääluokkaan, ”Ympäristö liiketoiminnan sivutuotteena” ja ”Kiertotalouteen pohjautuva liiketoiminta”. Pääluokat kuvaavat niihin kuuluvien kiertotalouskeskusten yleistä ideologiaa. Ensimmäisessä luokassa kiertotalouskeskuksessa tapahtuva liiketoiminta pohjautuu käytännönläheisiin ja funktionaalisiin lähtökohtiin. Tällöin esimerkiksi kaksi toimijaa tunnistaa toistensa sivutuotevirtojen taloudellisen potentiaalin ja aloittaa kyseisten virtojen vaihdon tai myymisen. Tämä toisaalta samalla vähentää neitseellisten materiaalien ja energian tarvetta johtaen tuotannon pienempään ympäristökuormitukseen.

Toisessa pääluokassa kiertotalous itsessään nähdään positiivisena liiketoimintamahdollisuutena ja ympäristönäkökulmat ovat myös toiminnan keskiössä. Ympäristöaspektit ovatkin tässä osiossa liiketoiminnan edellytys. Esimerkiksi kiertotalouskeskus voi synnyttää aivan uusia liiketoimintamahdollisuuksia kuten liiketoimintaa, joka rakentuu pelkästään toisten yritysten sivuvirroille. Toisaalta ympäristö voi myös asettaa merkittäviä rajoitteita liiketoiminnalle esimerkiksi resurssiniukkuuden takia.

NaHEK-tyypit

NaHEK-malli koostuu kahdesta pääluokasta. Kumpikin luokista jakautuu vielä kahteen keskustyyppiin. Keskukset eroavat toisistaan ennen kaikkea niiden toimijaverkoston monimutkaisuuden sekä toimijoiden välisten kanssakäymisten laajuuden ja luonteen suhteen.

Naapurivaihdot – käytännölliset sivutuotesymbioosit: Neljästä keskustyypistä Naapurivaihdot-tyypin kiertotalousaste on matalin. Tässä tyypissä tietyllä alueella tapahtuvat toimet perustuvat käytännön hyötyihin ja positiiviset ympäristölliset aspektit syntyvät osin sattumalta. Toisin sanoen naapuriyritykset huomaavat liiketoimintamahdollisuuksia toisten sivutuotteiden ja -virtojen käytössä, mikä sattuu myös edistämään kiertotaloutta. Vaikka Naapurivaihdot saa alkunsa usein orgaanisesti, voi sen myös laittaa aluilleen yksi tai muutama paikallinen yritys, joskaan alueen toimijoiden keskuudessa ei vielä ole selkeää keskuksen pyörittäjää. Sen sijaan toiminnot ovat yleisesti varsin hajanaisia ja materiaalivaihdot tapahtuvat kahdenkeskisissä suhteissa yritysten välillä. Niin ikään vaihdot liittyvät samaan toimialaan kuten paperinvalmistukseen tai sokerintuotantoon.

Hyötyketjut – orgaanisesti arvoketjua pitkin laajentuneet vaihdot: Tässä tyypissä edellisen keskustyypin kahdenkeskiset vaihdot ovat laajentuneet osallistuvien yritysten arvoketjuihin. Tämä selittyy sillä, että yritysten huomattua sivutuotevaihtojen mahdollisuudet vaihto-orientaatio mitä todennäköisimmin syvenee ja laajentuu orgaanisesti yritysten arvoketjuja pitkin uusiin toimijoihin. Samalla alkaa muodostua tähteä muistuttava verkostorakenne, jossa verkostolla on selkeä ydin, jonka ympärille se on rakentunut. Tässä vaiheessa verkoston ytimen muodostaa yksi tai muutama yritys, joiden liiketoiminnan ympärille tai liiketoiminnasta verkosto on kehittynyt. Kiertotalouden mukaisen toiminnan orgaanista laajentumista edesauttaa osaltaan kasvanut pyrkimys kohti laajempia käytännön hyötyjä, joita kiertotalouden mukaisilla toimilla kuten sivutuotteiden vaihdoilla voidaan saavuttaa.

Ekoverkosto – organisoidut ympäristölähtöiset kiertotalousmahdollisuudet: Ekoverkosto edustaa mallin toista pääluokkaa, jossa kiertotaloudesta on tullut julkilausuttu avaintekijä organisaatioiden liiketoiminnassa. Tässä tyypissä verkosto on rakenteeltaan hyvin tähtimäinen ja sen keskellä on selkeä ydin. Ytimen muodostaa yksi taho, pyörittäjä, joka orkestroi ja fasilitoi jossain määrin eri toimijoiden välisiä vaihtoja verkostossa. Ympäristö liiketoiminnan sivutuotteena -luokasta poiketen merkittävä vaihdon kohde Kiertotalouteen pohjautuva liiketoiminta -luokassa on materiaalin ohella tieto. Tiedonvaihto on välttämätöntä, jotta monimutkaisen verkoston toimijat voivat tavoittaa toisensa ja tiedostaa systeemissä vallitsevan potentiaalin. Verkoston koon kasvaessa kiertotaloustoiminnot monipuolistuvat ja saman verkoston sisällä voi olla useita alasysteemejä, jotka edustavat eri teollisuudenaloja. Toisin sanoen Ekoverkosto-tyypissä verkostorakenne tarjoaa uusia liiketoimintamahdollisuuksia, jolloin liiketoiminnan orientaatio siirtyy kohti kiertotalousliiketoimintaa ja samalla ympäristöystävällisiä strategioita. Tämä kytkeytyy toisessa pääluokassa ilmenevään toimijoiden ajatusmallin muutokseen: ympäristöystävälliset kiertotaloustoimet, jotka ovat nyt mahdollisia kehittyneen teollisen symbioosin verkoston myötä, voivat luoda kokonaan uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Näin ollen ympäristöaspekteista tulee keskeinen osa yritysten strategioita.

Huomattavaa on, että vaikka Ekoverkosto-tyypin verkostorakenne olisikin kehittynyt Naapurivaihdot- tai Hyötyketjut-tyypeistä, on verkoston pyörittäjä useimmiten luotava ylhäältä alaspäin julkisen hallinnon, emoyrityksen tai muun vastaavan tahon toimesta. Tämä tarkoittaa, että joku nimeää ja perustaa pyörittäjän, joka on omistautunut ylläpitämään itseään ympäröivää systeemiä kokonaisuudessaan. Lisäksi on huomattava, että Ekoverkosto-tyypin vaihtoehtoisessa syntymallissa ympäristöllinen agenda annetaan ylhäältä alaspäin, minkä jälkeen muodostetaan sen toteuttamiseen sopivat verkostorakenteet.

Kiertoalusta – pyörittäjän ylläpitämä kiertotalousliiketoimintasysteemi: Neljästä kiertotalouskeskustyypistä Kiertoalusta-tyypissä on eniten kiertotalouden mukaisia ja ympäristöystävällisiä toimia. Tässä tyypissä kiertotalousliiketoiminta lävistää koko systeemin ja verkoston olemassaolo on elintärkeää verkoston toimijoille. Ajan myötä verkoston toimijoiden väliset kytkökset voivat lisääntyä siinä määrin, että käytännössä kaikki toimijat ovat kytkeytyneet toisiinsa esimerkiksi jaetun alustan kautta. Silti Ekoverkosto-tyypin kaltainen tähtimäinen verkostorakenne on myös sopiva. Sen sijaan Kiertoalusta-tyypille määrittävää on keskuksen pyörittäjän rooli ja merkitys: systeemiä ei olisi olemassa ilman pysyvää pyörittäjää, joka aktiivisesti osallistuu systeemissä tapahtuviin toimiin esimerkiksi välittäjän roolissa. Kiertoalusta on vielä varsin ideaalinen malli, joskin muutamat tutkituista ekoteollisuuspuistosta ovat jo hyvin lähellä sitä.

Siirtymä

Pääluokkien ollessa keskenään merkittävästi erilaisia yleisen ideologian suhteen on perusteltua olettaa niiden välillä tapahtuvan jonkinlainen liiketoimintalogiikan muutos, siirtymä. Kiertotalouskeskuksen näkökulmasta kyseisen muutoksen on tapahduttava, jos keskus haluaa siirtyä ensimmäisestä pääluokasta toiseen pääluokkaan. Vaihtoehtoisesti mikäli systeemi perustetaan suoraan Kiertotalouteen pohjautuva liiketoiminta -pääluokan keskukseksi, on tämä mahdollista vain liiketoimintalogiikalla, joka sopii kyseisen pääluokan ideologiaan. Tutkimuksen pohjalta alla esitetyt neljä tekijää ovat keskeisiä liiketoimintalogiikan muutosta edistäviä voimia. Nämä voimat kiertotalouskeskuksen on valjastettava halutessaan toimia NaHEK-mallin toisen pääluokan mukaisena keskuksena.

Siirtymä on mahdollista, jos keskuksessa on:

• Painetta. Keskuksella on oltava painetta siirtyä tai tulla toisen pääluokan mukaiseksi keskukseksi. Paine voi olla esimerkiksi institutionaalista, sisäistä tai poliittista. Esimerkiksi Kiinassa paineen luo maan hallitus, joka on huolissaan Kiinan talouskasvua rajoittavista resurssiniukkuudesta ja saasteista.
• Sopivat rakenteet: Kiertotalouden mukaiset tuotantoprosessit saattavat erota huomattavasti perinteisistä tuotantotavoista, mikä edellyttää tiettyjä rakenteita verkostolta ja sen yrityksiltä. Esimerkiksi sivutuotevaihdot voivat edellyttää, että omasta liiketoiminnasta tehdään entistä läpinäkyvämpää toisille yrityksille.
• Tietoa: Toisen pääluokan tyypit ovat rakenteiltaan huomattavasti monimutkaisempia kuin ensimmäisen pääluokan keskukset, mikä korostaa tarvetta jatkuvalle ja ajantasaiselle tiedonjakamiselle. Ei siis riitä, että materiaalit virtaavat, vaan myös tietoa on jaettava aktiivisesti systeemissä.
• Tahtotilaa: Edellisiä kolmea tekijää täydentävät positiivinen tahto ja asenne kiertotaloutta kohtaan, olkoon motiivit siihen ympäristölliset, taloudelliset tai jotkin muut. Tällöin kiertotalouden mukainen liiketoiminta koetaan arvokkaaksi tavoitteeksi ja se kirjataan keskuksen sekä sen toimijoiden strategioihin.

Yhdessä nämä neljä tekijää aikaansaavat siirtymän keskuksen yrityksissä. Tässä muutoksessa toimijoiden aikahorisontti muuttuu lyhyen aikavälin markkinaorientoituneista toimista pitkän aikavälin ympäristöperusteisiin saavutuksiin. Ennen kaikkea yritykset näkevät kiertotalouden hedelmällisenä ja kannattavana liiketoimintana ja kiertotalous on implementoitu keskeisenä osana yritysten strategiaan. Kun kiertotalous saavuttaa strategisen aseman, se saa legitimiteettiä yrityksen sisällä, mikä taas edesauttaa kiertotalouteen liittyvien toimien lisääntymistä.

Työkalu luokitteluun

Keskustyyppien tunnistettujen ominaispiirteiden ja keskeisten erojen perusteella luotiin myös työkalu yrityksille tunnistaa oma keskustyyppinsä ja suunnitella mahdollisesti haluttu siirtymä seuraavaan tyyppiin. Annettujen työkalujen pohjalta jokainen yritys voi itse suunnitella keskukselle ominaiset tai siihen tarvittavat toimenpiteet omista lähtökohdistaan ja luoda esimerkiksi oman tiekarttansa suunnitelman toteuttamiseen. Työkalussa keskuksen tunteva toimija valitsee jokaisesta väittämäparista paremmin keskusta kuvaavan vaihtoehdon päätyen lopulta yhteen neljästä keskustyypistä. Niin ikään työkalu listaa edellytyksiä siirtymälle tietystä kiertotalouskeskustyypistä toiseen. Työkalu löytyy täältä.

Yhteenveto

Kiertotalous herättää yhä enemmän kiinnostusta niin kansalaisten, yritysten kuin valtioidenkin keskuudessa. Ennakoitavissa on, että myös kiinnostus kiertotalouskeskuksia kohtaan kasvaa edelleen. Tulevaisuudessa ilmennee yhä uudenlaisia keskuksia, kun nykyiset keskukset jatkavat kehittymistään sekä uudet yritykset keksivät uudenlaisia kiertotalouden mukaisia liiketoimintatapoja. Toteutettu tutkimus tarjoaa tuokiokuvan nykyhetken kiertotalouskeskuksista sekä työkalun selvittää oman kiertotalouskeskustyyppinsä. Tämä tuokiokuva voi toimia lähtökohtana kehittää uusia toimintatapoja ja -malleja – CircHubs-hankkeen nimen mukaisia ”tulevaisuuden kiertotalouskeskuksia”.

Selvitys ja sen taustat

Kokonaiskuvan saamiseksi toteutettiin kiertotalouskeskusselvitys, jossa tutkittiin, mikä kiertotalouskeskus on, miten se ilmenee ja mikä on olennaista sille. Tutkimuksessa haluttiin selvittää tieteellinen tuokiokuva tämän hetken kiertotalouskeskuksista. Tutkimustavaksi valittiin kirjallisuuskatsaus.

Kirjallisuuskatsauksen aluksi suoritettiin aineistohaku, joka koostui neljästä valintavaiheesta: hakukoneelle annetut kriteerit, julkaisun otsikon osuvuus, julkaisun tiivistelmän olennaisuus aiheen kannalta sekä julkaisun saatavuus ja julkaisijan luotettavuus. Aluksi suoritettiin julkaisuhaku Web of Science -hakukoneella, jossa hakukriteeriksi asetettiin 2010-luvulla julkaistut tieteelliset artikkelit. Näin saatuja hakutuloksia rajattiin edelleen niiden otsikon ja sisällön perusteella. Valittujen artikkelien tuli käsitellä tai liittyä seuraaviin teemoihin: organisaatio, koordinointi, ekosysteemit, monitoimijainen verkosto, keskustoimija, solmukohta, keskus, interaktio, yhteistyö. Lopuksi sisältörajauksen perusteella jäljelle jääneiden julkaisujen saatavuus ja julkaisupaikan luotettavuus tarkastettiin.

Neljän valintavaiheen jälkeen kirjallisuuskatsaukseen valikoitui kolmekymmentä tieteellistä artikkelia, jotka kuvaavat tämän hetkistä kiertotalouskeskuskontekstia. Valikoituneista artikkeleista useimmat kuvasivat jotakin osaa kiertotalouskeskuksista tarjoten erilaisia luokitteluita esimerkiksi keskusten verkostorakenteeseen, yritysten välisiin suhteisiin ja julkisen tahon rooliin keskuksissa. Näitä luokitteluja hyödyntämällä luotiin kategorisointi kiertotalouskeskuksen erilaisista tyypeistä sijoittamalla kaksikymmentä ekoteollisuuspuistoa maailmalta artikkelien tarjoamiin luokkiin. Näin toteutetussa tarkastelussa syntyi lopulta kolme keskeistä tuotosta: kiertotalouskeskuksen määritelmä, malli neljästä erilaisesta keskustyypistä sekä keskusten luokittelutyökalu (julkaistaan myöhemmin).

Jarmo Uusikartano, kiertotalousprojektitutkija, Tampereen teknillinen yliopisto

Kiertotalouskeskustyypit-kuva ja luokittelutyökalu: Jarmo Uusikartano ja Mainostoimisto Värikäs / Kati Kangasniemi