Materiaalikierrot ja toimijoiden vuorovaikutus kiertotaloudessa

Tampereen yliopisto järjesti 3.–4.9. kaksipäiväisen kiertotaloustapahtuman ”Kaupunkien kestävä muutos – urbaani kiertotalousyhteistyö”, joka kokosi yhteen kaupunki- ja tutkijatahoja kuulemaan ja keskustelemaan kiertotaloudesta kaupunkiympäristöissä sekä kiertotalouden yhteistyömuodoista. Osana tapahtumaa joukko yliopiston opiskelijoita seurasi seminaaripäivän tapahtumia ja kirjoitti niistä blogitekstejä.

Materiaalikiertoihin ja toimijoiden vuorovaikutukseen keskittyvässä työpajassa pohdittiin Tampereen yliopiston edustajien Valtteri Rannan ja Hannele Väyrysen vetämänä muun muassa erilaisia materiaalivirtoja ja ongelmia toimijoiden vuorovaikutuksessa. Alustuksen työpajatyöskentelyyn piti Verten Sakari Ermala. Työpajassa esiin nousseita materiaalivirtoja olivat tekstiilit, elektroniikka, tuhka, ruoka ja rakentamisen sivuvirrat. 

Ensimmäisenä pohdittiin, miten kiertotalouden keinoja ja tavoitteita voitaisiin lisätä organisaatioiden toimintaan ja strategiaan. Miten vaikuttaminen näihin toimijoihin onnistuu? Ensimmäisenä todettiin kiertotaloudesta viestimisen tärkeys organisaatioihin. Käynnissä on paljon erilaisia kiertotalousprojekteja esimerkiksi Tampereella, mutta ongelmaksi näihin viestimisessä nähdään se, että erilaisilla toimijoilla ei ole selviä profiileja tai roolituksia kiertotalouskontekstissa eikä täten yhteydenottaminen oikeaan henkilöön ole itsestään selvää. Projektien lähestyminen olisi helpompaa, jos projektia suorittavien organisaatioiden tavoitteet ja tehtävä liittyen kiertotalouden edistämiseen olisivat helposti saavutettavissa. Ongelmaksi ei muodostuisi kontaktin ottaminen vääriin henkilöihin, jos olisi mahdollista tunnistaa toimijoiden ydinosaaminen ja peilata omia osaamistarpeita niihin. Siis miten toimijoiden roolit voidaan täsmentää organisaation sisä- ja ulkopuolelle?

Toiseksi ongelmaksi vaikuttamisessa koettiin strategian puuttuminen kokonaan monilta organisaatioilta. Varsinkin pienistä, alle sadan työntekijän organisaatioista puuttuu usein strategia. Jos organisaatioilla ei ole määriteltyä suuntaa, motivaatio vuorovaikutukseen organisaation ulkopuolelta tuleviin yhteydenottoihin eri aihepiireistä voi olla haasteellista. Koska ei ole läpi organisaation kulkevaa näkemystä, voi yksittäisen työntekijän olla vaikeaa toimia yhteydenoton tapahtuessa.

Keskustelussa nousi esille myös jonkinlaisen kiertotalouden sateenvarjobrändin tarve. Sellaisen brändin, joka kutsuisi koolle erilaisia toimijoita esimerkiksi yritysmaailmasta ja julkisen sektorin puolelta. Brändin luominen olisi toki kallista ja se vaatisi pitkäjänteistä työtä, jotta se saataisiin nostettua näkyville. Se synnyttäisi kuitenkin kohtaamispaikan, jonka avulla voitaisiin saada aikaan hankeideoita ja yhteiskehittämistä. Tällaisen brändin tekemisessä projektityöskentely voisi olla ongelmallista – kun projekti loppuu, brändi voi kuihtua. Brändi kun vaatisi jatkuvaa ylläpitämistä.

Kun keskitytään tarkastelemaan pelkästään tekstiilejä, tulee esille tekstiilien kuluttajakunnan polarisoituminen. On heitä, jotka tekevät paljon kestäviä ratkaisuja ja välttävät uusien tekstiilien kulutusta. Sitten on heitä, jotka kuluttavat yhtä paljon kuin ennenkin tai enemmän kuin ennen. Miten näihin kuluttajiin, yksityisiin toimijoihin voidaan vaikuttaa? Keskusteluista kävi ilmi, että nuoriin voidaan vaikuttaa ainakin sosiaalisen median kautta. Sosiaalisen median yhteydessä puhuttiin mielipidevaikuttamisesta. Jotkin näkyvät henkilöt voivat vaikutta kuulijakuntaansa laajasti omalla mielipiteellään aiheesta kuin aiheesta. Miten toiset ikäluokat voidaan tavoittaa? Kun nuoret koettiin tavoitettavan sosiaalisen median kautta, todettiin samalla, että vanhempien ikäluokkien tavoittaminen ei ehkä tapahdu samalla tavalla.

Kuluttajien lisäksi muita toimijoita tekstiiliteollisuuden alalla ovat suuret ja pienet vaatekaupat, samoin kuin nettimyynti, kivijalkakaupat ja vaatevalmistajat. Keskusteluissa puhuttiin siitä, että kirpputorien hinnat ovat laskeneet runsaasti ja käytetyt tekstiilit eivät enää kelpaa samassa mittakaavassa kuin aiemmin. Voisiko ongelma olla siinä, että kuluttajat ovat keränneet jo runsaasti tekstiilejä omiin koteihinsa? Lisäksi samaan aikaan tarjontaa vaatteista on ylimitoitetusti kuluttajille, mitä tukee esimerkiksi se, että uusia saman merkin vaatemyymälöitä rakennetaan helposti useita kappaleita lähelle toisiaan. 

Kirjoittanut Laura Harjaluoma, Tampereen yliopisto / Hervannan kampus

Lue seuraavaksi

Kehittämis- ja selvitystyöt kartoittavat kiertotalouden potentiaalia

Tampereen kaupungin tavoite on olla hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä. Tampereella on toteutettu useita 6Aika: Tulevaisuuden […]