Liiketoimintaa kiertotaloudesta

Soilfood kehitti mallin, joka kannustaa niin teollisuutta kuin maanviljelijöitäkin kestäviin valintoihin. Teollisuuden sivuvirroista jalostetut maanparannuskuidut sitovat hiiltä peltomaahan, mikä tuottaa lisätuloja koko ketjulle.

Metsäteollisuuden sivutuotteena syntyy eloperäistä ainesta sisältäviä sivuvirtoja kuten kuitulietettä, joka perinteisesti on päätynyt poltettavaksi. Kun sivuvirrat sen sijaan jalostetaan ja levitetään pelloille, maaperän kasvukunto ja satotaso parantuvat. Päästöt vähenevät, kun hiiltä sitoutuu maahan eikä fossiilisia lannoitteita tarvita.

Näin toimii kierrätysravinteita valmistavan Soilfoodin kehittämä yhteistyömalli. Teollisuus saa itselleen tarpeettomat sivuvirrat kiertoon, maanviljelijä kohentaa peltonsa tuottavuutta ja ilmastokin kiittää.

Siis kiertotaloutta parhaimmillaan – mutta ei siinä kaikki. Pelloilla syntyneet hiilinielut ovat nyt kansainvälisillä markkinoilla käypää valuuttaa.

ILPO-hankkeeseen Tampereen seudulta valitussa kokeilussa Soilfood pilotoi hiilinielujen sertifiointia ja myyntiä siten, että siitä hyötyy koko ketju.

Lisäkannuste kiertotalouteen

Niin yritykset kuin yksityiset ihmiset haluavat yhä useammin hyvittää aiheuttamiaan ilmastopäästöjä. Erilaisten kompensaatiopalvelujen kautta voi sijoittaa hankkeisiin, joissa vähennetään päästöjä tai sidotaan hiiltä eri tavoin, vaikkapa puita istuttamalla.

Tänä keväänä suomalaisviljelijät saavat ensimmäiset pelloillaan syntyneet hiilinielut myyntiin. Soilfood myy nielut viljelijöiden puolesta Puro.earth-markkinapaikalla, ja rahat jaetaan tasan kaikille kolmelle osapuolelle eli viljelijälle, Soilfoodille ja teollisuudelle.

Vaikka hiilinielujen myynnistä saatava tuotto ei välttämättä katakaan kaikkia viljelijän tai teollisuuden kustannuksia, kaikki on kotiin päin. Myyntitulo on lisäkannuste muun hyödyn päälle, selittää Soilfoodin tuotekehityspäällikkö Ossi Kinnunen.

”Kun viljelijä saa osan panostuksestaan takaisin, se tekee maanparannuskeinoista kannattavampia ja entistä houkuttelevampia”, Kinnunen sanoo.

Teollisuuden näkökulmasta asetelma on sama: hiilinieluista saatava tuotto tukee sitä, että sivuvirtojen kierrätys on kannattavampaa kuin poltto.

Ilmastovaikutus tarkkaan tiedossa

Kaikki alkoi yksittäisistä kokeiluista. Tutkija ja maanviljelijä Juuso Joona oli hyödyntänyt metsäteollisuuden ylijäämäkuituja ensin omilla pelloillaan, kunnes naapurien kiinnostus kannusti liiketoimintaan.

Vuonna 2016 Joonan yritys Tyynelän Maanparannus ja konekaupasta lietteiden hyödyntämiseen siirtynyt Koneta yhdistivät voimansa ravinnealan tuoreen tulokkaan Soilfoodin kanssa. Fuusion tuloksena oli Suomen suurin kierrätyslannoitefirma.

Toiminnan ympäristöhyötyjä on tutkittu alusta saakka. Idea siitä, että ne voisivat tuottaa myös taloudellisesti, syntyi Ossi Kinnusen mukaan muutama vuosi sitten. Aikaa kului eri vaihtoehtojen kartoittamiseen ja käytännön päästölaskentatyöhön.

Kehittyvillä päästökompensaatiomarkkinoilla on monenlaisia toimijoita. Hyvityshankkeita on osin kyseenalaistettukin. Mitä monimutkaisemmista ekosysteemeistä on kyse, sitä vaikeampaa on varmistaa päästövähennysten aitous ja pysyvyys.

”Meillä etuna on ollut, että emme ole ottaneet kohteeksi koko maatalousekosysteemiä vaan yhden tuotteen, jonka hiilipitoisuus ja hajoamisnopeus tiedetään tarkasti”, Kinnunen sanoo.

Soilfoodin laskelmat perustuvat riippumattomiin mittauksiin ja mallinnuksiin, joita on tehty esimerkiksi Luonnonvarakeskuksessa. Kauppapaikka Puro.earth välittää vain todennettuja hiilinieluja.

Kokeilusta laajemmaksi malliksi?

Soilfood pilotoi hiilinielukauppaa yhdellä maanparannustuoteryhmällä, mutta sitä voisi soveltaa yrityksen muihinkin tuotteisiin. Monet niistä lisäävät merkittävästi maaperän hiiltä. Lisäksi päästöt vähenevät, kun kierrätysravinteet korvaavat väkilannoitteita ja muita neitseellisiä raaka-aineita.

”Pitkällä aikavälillä olisi toki hyödyllistä saada myös nämä päästövähennykset tällaisen toiminnan piiriin”, Kinnunen toteaa.

Hän uskoo myös, että vastaaville kiertotalousmalleille tulee olemaan kysyntää ympäri maailman. Viljelymaan eroosio on iso ongelma.

”Tarve lisätä maan hiilipitoisuutta on monin paikoin vielä suurempi kuin Suomessa.”

Anna Tommola / Noon Kollektiivi