Circhubs

Kohti kestävää kehitystä kaupunkiympäristöissä

Tampereen yliopisto järjesti 3.–4.9. kaksipäiväisen kiertotaloustapahtuman ”Kaupunkien kestävä muutos – urbaani kiertotalousyhteistyö”, joka kokosi yhteen kaupunki- ja tutkijatahoja kuulemaan ja keskustelemaan kiertotaloudesta kaupunkiympäristöissä sekä kiertotalouden yhteistyömuodoista. Osana tapahtumaa joukko yliopiston opiskelijoita seurasi seminaaripäivän tapahtumia ja kirjoitti niistä blogitekstejä.

Tunnettu transitiotutkija professori Derk Loorbach The Dutch Research Institute For Transitions (DRIFT) -tutkimusryhmästä käsitteli online-esityksessään kestävän kehityksen muutoksia ja siirtymiä sekä niiden johtamista kaupunkiympäristössä.

Esitys alkoi tarkastelulla muutosten historiasta sekä tämänhetkisestä tilanteesta erityisesti kestävien teknologien näkökulmista: nykyinen lineaarinen kulutus on dominoiva malli nyky-yhteiskunnassa ja taloudessa, mutta ympäristöongelmat ovat kuitenkin aiheuttaneet painetta siirtyä yhä kestävämpiin valintoihin, joilla ongelmia pystyttäisiin ratkaisemaan. Tämä voidaan nähdä eräänlaisena transitiona tai siirtymänä kohti uudenlaista talouden ja yhteiskunnan mallia, kiertotaloutta. Tällaiset radikaalit muutokset ovat toistuneet historiassa niin teknologian kuin ajattelun saralla. Hiedanrannan seminaarissa pyrittiinkin ymmärtämään tätä siirtymää ja muutosta sekä millaisia asioita sen edistämisessä tulisi ottaa huomioon.

Professori Loorbachin esityksessä käsiteltiin prosessia, jossa kiertotalousilmiö ja muutos tulevat osaksi yhteiskuntaa ja kulutustottumuksia. Tämä vaikuttaa kulttuureihin, yhteiskunnan rakenteisiin ja toimintatapoihin. Transitio ja muutos eivät tapahdu nopeasti; kyseessä on ikään kuin evoluutio, jossa pienet muutokset yhdessä muuttavat koko systeemiä siirtyen siten pois dominoivasta mallista. Lyhyellä tähtäimellä onkin kyse pienemmistä siirtymistä ja osakokonaisuuksista, jotka yhdessä tuottavat pitkällä aikavälillä radikaalin muutoksen. Loorbach tiivisti ajatuksen toteamalla, ettei muutosta pidä kommunikoida valtavana, vaikka pitkällä aikavälillä pitääkin pystyä ajattelemaan radikaalisti.

Muutokseen ja siirtymään liittyy usein myös kaaosta ja hankaluuksia, jotka luovat painetta siirtyä pois nykyisestä toimintamallista. Kiertotalouden ja kestävän kehityksen muutoksessa ja siirtymässä ollaan yhteiskunnassa eräänlaisessa kaaosvaiheessa, ja mm. Amazonin metsäpaloista ja jäätiköiden sulamisesta uutisoidaan tasaisin väliajoin. Tilanne aiheuttaa painetta ja tarpeita muutoksille nykyisissä toimintatavoissa. Tämä siis toisaalta tarkoittaa, että kuten muissakin historian transitiovaiheissa, tämänkin aikana tullaan näkemään joidenkin konseptien ja yritysten romahtamista, mutta toisaalta uusien aloitteiden ja innovaatioiden syntymistä S-käyrän mukaisesti. Loorbach antoikin hyviä periaatteita siihen, miten tätä positiivista puolta muutoksesta voitaisiin tukea.

1. Systemaattista ajattelua ja ymmärrystä transitioiden saralla pitää kehittää.
2. Keskitytään muutosagentteihin ja tutkitaan toimivia malleja.
3. Käytetään mielikuvitusta muutoksen instrumenttina.
4. Kokeillaan suunnata useisiin maaleihin useita reittejä pitkin eli ollaan adaptiivisia.
5. Opetellaan kokeilemalla ja analysoimalla.

Kiertotaloudessa siirtymä ja muutos eivät ole pelkästään uusi teknologia, vaan kokonainen elämäntapamuutos. Pienessä mittakaavassa muutos voidaan nähdä yksittäisten ihmisten elämäntapamuutoksina, kuten uutena ruokavaliona, autottomana elämänä tai kestävinä kulutustottumuksina, mutta koko yhteiskunnan kannalta se voi vaikuttaa mm. infrastruktuuriin ja sosiaalisiin muutoksiin. Kaupunkinäkökulmasta tämä voidaan nähdä kiertotalouden ja kestävämmät valinnat mahdollistavana infrastruktuurina.

Kaupungissa siirtyminen kestävämpään huomiseen voidaankin toteuttaa varsin lempeästi ja kannustavasti, esimerkiksi mahdollistamalla enemmän pyöräilyä tai kannustamalla joukkoliikenteen käyttöön ja kävelemiseen. Loorbach antoi luennollaan esimerkin siitä, miten esimerkiksi fokuksen siirtämisellä autojen ongelmista pyöräilijöiden ongelmiin onnistutaan muuttamaan hallitsevaa dominoivaa mallia. Infrastruktuurin luomiseksi on kuitenkin muistettava, että se tarvitsee ympärilleen ihmisiä, töitä, rahaa ja resursseja, joilla muutosta on mahdollista totuttaa sekä keskittymistä juuri oikeisiin ongelmiin, jolloin muutoksen painopiste pysyy oikeana.

Kirjoittaneet Jonna Auvinen ja Lotta Hämäläinen, Tampereen yliopisto / Hervannan kampus