Circhubs

Kiertotalous kasvaa ennakkoluuloja rikkomalla

Tampereen yliopiston tutkijat selvittivät, mitkä tekijät vaikuttavat kiertotalouden arvoketjujen liiketoimintaan. Erityisesti he keskittyivät betoni- ja tiilimurskeeseen sekä biokaasuun ja sen tuotannossa syntyviin kierrätysravinteisiin. ”Kiertotalousala kaipaa lisää tiedottamista, yhteistyötä ja sitä, että taloudellisia hyötyjä painotetaan nykyistä enemmän”, tutkijat sanovat.

Kiertotaloudesta puhutaan paljon, mutta moni sen liepeillä työskentelevä kokee materiaalien sivuvirrat yhä jätteenä eikä mahdollisuutena kehittää liiketoimintaa. Mitä pitäisi tapahtua, jotta kiertotalous tuntuisi houkuttelevalta vaihtoehdolta, ei pelkältä velvollisuudelta tai imagoasialta?

Tätä Tampereen yliopiston tutkijat Eeva Pohls ja Lauri Alkki ovat selvittäneet tuoreessa tutkimushankkeessaan Materiaalivirtojen arvoketjujen liiketoimintaan ja yhteistoimintaan vaikuttavien tekijöiden kartoittaminen.

Pohls ja Alkki keskittyivät tarkastelemaan erityisesti kahta materiaalivirtaa: betoni- ja tiilimursketta sekä biokaasua ja sen tuottamisessa syntyviä ravinteita. Näitä materiaaleja liikkuu paljon Turussa sijaitsevan kiertotalouskeskus Topinpuiston läpi. Lisäksi ne ovat yhteiskunnallisesti merkittäviä materiaalivirtoja.

• 

• 

Pohls ja Alkki haastattelivat laajasti materiaaliketjuissa mukana olevia toimijoita raaka-aineen valmistajista ja kuljettajista lopputuotteiden valmistajiin. Haastateltavana oli yli 20 yritysten edustajaa, viranhaltijaa ja järjestöjen työntekijää. Tutkimus on osa 6Aika: ILPO-hanketta.

Helpoin mennä varman päälle

Tutkimuksessa selvisi, että monet kiertotalouden hyödyistä ovat kyllä tiedossa, mutta tietyt ennakkoluulot hidastavat uusien ratkaisujen edistämistä. Osa alan työntekijöistä ajattelee, että betonimurske ei ole yhtä laadukasta kuin neitseellinen kiviaines. He pelkäävät, että betonimurskeesta voi liueta haitallisia aineita tai aiheutua muita haittavaikutuksia ympäristölle.

– Osa toimijoista ei halua ottaa riskiä, josta voi koitua taloudellisia seurauksia, Lauri Alkki sanoo.

Alkin mielestä epäluulo on ymmärrettävää. Jos jotain odottamatonta tapahtuisi, kustannukset voisivat nousta etenkin pienille yrityksille kohtuuttoman suuriksi. Tutkimusten mukaan riskit ovat kuitenkin pienet, ja ne on huomioitu lainsäädännössä. Esimerkiksi pohjavesialueella ei saa käyttää betonimursketta.

Myös liiketoiminnan kasvattaminen sivuvirtojen avulla nähdään kaksiteräisenä miekkana.

Betonimurskeen valmistajia huolettaa se, että mursketta saa välivarastoida vain kolmen vuoden ajan. Jos murske ei menekään kaupaksi välivarastoinnin aikarajoituksen sisällä, se luokitellaan jätteeksi ja betonimurskeen valmistajan on hankkiuduttava siitä eroon omalla kustannuksella.

Betonimurskeen ostajia taas epäilyttää se, onko mursketta saattavilla riittävästi.

– Näin ollen moni kokee, että on helpompi mennä varman päälle ja käyttää tuttuja tapoja.

Hajanainen kenttä hankaloittaa yhteistyötä

Myös biokaasupuolella on ennakkoluuloja. Kun biomassaa mädätetään biokaasuksi, massasta eriytyy mädätysjäännöstä. Jäännös sisältää paljon typpeä ja fosforia – erinomaisia ravinteita siis.

– Biokaasupuolella on positiivinen ilmapiiri, mutta kierrätysravinteita ei hyödynnetä lannoitteena ja teollisuudessa läheskään siinä määrin kuin se olisi mahdollista, Eeva Pohls sanoo.

Biokaasuksi mädätetään esimerkiksi kotitalouksien biojätettä, maatilojen lantaa, elintarviketeollisuuden sivuvirtoja ja jätevedenpuhdistamoiden puhdistamolietettä. Etenkin ihmisten ulosteiden ja virtsan turvallisuus epäilyttävät, vaikka ne prosessoidaan ennen käyttöä.

– Monia mietityttää, kulkeutuuko maaperään ja ruokaketjuun prosessin kautta haitallisia aineita.

Mädätysjäännöksiä kuitenkin tutkitaan säännöllisesti esimerkiksi raskasmetallien ja lääkejäämien varalta, ja Ruokavirasto valvoo muutenkin lannoitteiden valmistamista ja markkinoille vientiä.

Tutkimuksessa selvisi, biokaasu- että kierrätysravinnepuolella kiertotaloutta pidetään varsin positiivisena ja tarpeellisena.

Yhteistoimintaa hankaloittaa se, että kenttä on hyvin hajanainen. Ei ole helppoa sovittaa yhteen esimerkiksi jätehuollon, kuljetusliikkeiden, energia-alan, maanviljelijöiden ja elintarviketeollisuuden intressejä. Lisäksi niillä kaikilla on oma lainsäädäntöviidakkonsa.

Säästöjä ja synergiaetuja

Moni yritys lähtee kiertotaloustoimintaan ympäristökärjellä ja imagosyistä. Ne ovat tärkeitä arvoja, mutta Lauri Alkin mielestä teknisten ominaisuuksien hyödyntämisen myötä saavutettavia etuja pitäisi tuoda esille nykyistä enemmän. Myös euromääräisiä säästöjä ja muita etuja ja synergioita olisi syytä korostaa nykyistä enemmän.

Esimerkiksi eräs purku-urakoitsija osti hiljattain betonijätteen vastaanottopisteen.

– On näppärää, että yritys voi jatkaa liiketoimintaansa toimittamalla purkamisesta syntyneen betonin omalle vastaanottopisteelleen ja siellä murskata sen ja myydä eteenpäin.

Eeva Pohls painottaa samaa. Useampien yritysten kannattaisi miettiä, miten sivuvirta voi olla tuote ja miten kiertotalouden mukainen raaka-aine voi nostaa tuotteen arvoa. Tärkeää on myös se, että jokainen mukana oleva hyötyy arvoketjusta. Se taas vaatii sen, että kaikki näkevät koko kestävän materiaalikierron kaaren, eivät vain pieniä osia siitä.

– Kaikille osapuolille pitäisi tehdä selkeämmiksi, mitä oma osuus merkitsee isossa kaaressa.

Pohlsin mukaan alalla tarvittaisiin lisää aktiivista sillanrakentamista: toimijoita, jotka toimisivat ikään kuin liimana eri sektoreiden välillä.

– Ne voisivat jakaa tietoa sektorilta toiselle ja tiedottaa esimerkiksi uudesta lainsäädännöstä.

Lue raportti tästä

Teksti: Anne Ignatius / Noon Kollektiivi

Grafiikat: Noon Kollektiivi