Circhubs

Tekstiilijäte

 

Materiaalikuvaus ja määräarviot 

Suomessa vuoden aikana hankittujen ja käytöstä poistettujen tekstiilien määrä on lähes sama, noin 70 000 tonnia eli 13 kg asukasta kohti. Uudelleenkäyttöön poistetusta määrästä saadaan runsas viidennes, käytännössä muu on jätteeksi luokiteltavaa tekstiiliä, eli noin 55 000 t (Dahlbo ym., 2015). Tekstiilijätteen vuotuista määrää lisää tekstiilien tuotantomäärän voimakas kasvu, tuotettujen tekstiilien heikentynyt laatu ja hintojen laskeminen sekä vaatteiden kertakäyttökulttuurin voimistuminen (Ahokumpu, 2006; Dahlbo ym., 2015).

Tekstiili on materiaalina luonteeltaan varsin heterogeenistä (Jordeva ym., 2013), sillä tekstiilejä valmistetaan eri kuitutyypeistä; luonnonkuidusta, luonnon selluloosasta, muuntokuiduista sekä synteettisistä tekokuiduista (Zamani, 2014), minkä lisäksi tekstiilit ja jalkineet sisältävät usein muista materiaaleista koostuvia elementtejä, kuten nappeja, vetoketjuja ja kumipohjia. Telaketju-hankkeessa tehdyn selvityksen mukaan Turun seudulla erilliskerätystä poistotekstiilistä pystyttiin tunnistamaan puuvilla (19%) ja sekoite- ja keinokuitumateriaalit (yht.10%). Loput massasta olivat peittoja, tyynyjä, takkeja, tunnistamattomia materiaaleja tai ei-tekstiilimateriaaleja. (Knuutila 2017.)

Tekstiilijäte tunnistettiin relevantiksi, uusia innovaatioita kaipaavaksi materiaalivirraksi pääkaupunkiseudulla sekä Turun ja Tampereen seuduilla. Polttokelpoisen jätteen seassa oleva tekstiilijäte on tunnistettu myös Oulun alueella tarpeelliseksi kehittämisen kohteeksi tekstiilin tehokkaamman hyödyntämisen takaamiseksi Yhä kasvavat kierrätystavoitteet ja EU:n väläyttämä erilliskeräysvelvoite vuodelle 2020 edellyttävät etsimään kierrätysratkaisuja myös tekstiilijätteelle, vaikka tekstiilit eivät suhteellisesti muodosta kovin suurta osuutta kotitalousjätteessä. Esim. pääkaupunkiseudulla vain noin 3% kokonaisjätemäärästä (PKS-jätevirrat -palvelu 2017).

Vuonna 2015 pääkaupunkiseudun kotitalouksien sekajätteeseen päätyi tekstiileitä ja jalkineita keskimäärin 10 000 tonnia, mikä vastaa viittä prosenttia tuotetun sekajätteen määrästä (HSY, 2016). Tekstiilijätettä päätyy kotitalouksista sekajätteen lisäksi myös hyväntekeväisyysjärjestöille uudelleenkäyttöön ohjattujen vaatteiden joukossa arviolta noin 1000 tonnia vuodessa. Siten pääkaupunkiseudulla voidaan arvioida syntyvän noin 11 000 tonnia tekstiilijätettä vuodessa. Arviossa ei ole mukana kauppojen (kuten H&M, Seppälä, Lindex, Kappahl ja Finlayson) vastaanottamia tekstiilejä, joten todennäköisesti luku on todellisuudessa jonkin verran suurempi. Vastaavasti tekstiilijätettä Turun seudulla on n. 6300 tonnia (Katajisto 2016), Tampereella n. 7500 tonnia (JLY 2017; Pirkanmaan jätehuolto 2016) ja Oulussa n. 4000 tonnia (Kauppila 2016) vuosittain. Siten kuutoskaupunkien tekstiilijätevolyymi vastaa hieman yli 50% kaikesta Suomessa syntyvästä tekstiilijätteestä.

Koska tekstiilijätettä ei valtakunnan tasolla erilliskerätä, on sen materiaalihyötykäyttö vähäistä ja pääasiassa tekstiilit ja jalkineet päätyvät sekajätteeseen eli energiahyötykäyttöön. (Dahlbo ym., 2015.) Energiahyötykäyttöön päätyvästä tekstiilistä noin 60 % on arvioitu olevan kotitalouksista peräisin olevaa yhdyskuntajätettä, loput tekstiilijätteestä on peräisin pääasiassa teollisuudesta ja palvelusektorilta (Tojo ym., 2012). Kauppoihin palautetut tekstiilit ohjataan todennäköisesti Keski-Eurooppaan, josta ne päätyvät joko vaatteina myyntiin, edelleen lähetettäväksi kolmansiin maihin tai mekaaniseen kierrätykseen. Mekaanisesti kierrätettyjä tekstiilikuituja hyödynnetään Euroopassa mm. autoteollisuuden verhoiluissa. Tekstiilijätteen hyödyntämisen edistämistä Suomessa selvitetään mm. Telaketju-hankkeessa.

 

Innovaatiotarpeet

Tekstiilijätteiden osalta innovaatioita tarvitaan koko hyödyntämisketjun tehostamiseen, jotta tekstiilijätteen kierrättämisprosessi saadaan kustannustehokkaaksi ja siten myös liiketoiminnallisesti kannattavaksi.

• Keräysjärjestelmän kehittäminen materiaalisaannon varmistamiseksi
• Eri kuitutyyppien erottelumenetelmien kehittäminen joko robotiikan avulla tai käsityönä, jolloin voidaan luoda myös uusia työpaikkoja.
• Tärkeintä kuitenkin on kehittää kierrätetyistä tekstiilimateriaaleista niin hyviä ja kysyttyjä lopputuotteita, että niiden myynnillä katetaan koko kierrätysketjun aiheuttamat kustannukset.

 

Liiketoimintaan liittyvät haasteet ja mahdollisuudet

Tekstiilijätteen hyödyntämismenetelmät voidaan jakaa mekaaniseen kierrätykseen, kemialliseen kierrätykseen, termiseen kierrätykseen, yhdistettyyn kierrätykseen, energiakäyttöön, käyttöön bioenergian valmistuksessa ja tekstiilien kompostointiin. (Dahlbo ym., 2015).

Tekstiilijätteen mekaaninen kierrätys on nykyään ylivoimaisesti yleisimmin käytetty tekstiilimateriaalin kierrätysmenetelmä (Valente ym. 2014), koska se soveltuu niin luonnonkuidulle kuin tekokuidullekin ja siihen soveltuvat sekä ehjät että rikkinäiset tekstiilit. Menetelmä on myös edullinen. Mekaanisen kierrätyksen kautta tekstiilijätettä voidaan jätteen jalostuksen kautta ohjata alemman jalostusarvon tuotteisiin kuten täytemateriaaleihin ja teollisuuden imeytystuotteisiin. Mekaanisessa kierrätyksessä kuitujen rakenne kuitenkin kärsii, joten tuotteiden laatu heikkenee jokaisella kierrätyskerralla. Pilaantuneet tai likaiset jätetekstiilit eivät useinkaan sovellu mekaaniseen kierrätykseen. (Dahlbo ym., 2015). Suomessa tekstiiliteollisuuden ylijäämästä uusia tuotteita valmistaa tällä hetkellä yksi yritys, Dafecor Oy (Dafecor Oy 2017).

Kemiallista kierrätystä voidaan käyttää sekä synteettisistä kuiduista että selluloosapohjaisista kuiduista valmistettujen tekstiilien hyödyntämiseen. Kemiallinen kierrätys on korkeamman jalostusarvon menetelmä, jolla voidaan valmistaa kuituja uuden tekstiilin valmistamista varten. Suomessa on kehitetty myös puuvillalle kemiallista kierrätysmenetelmää, mutta laajan mittakaavan tuotantoa ei ole vielä käynnissä. (Dahlbo ym., 2015).

Kuitutyyppien erottaminen toisistaan on joka tapauksessa haastavaa ja eri kuitujen kierrätykseen soveltuvan teknologian puute vaikeuttaa osaltaan tekstiilien materiaalihyötykäyttöä (Zamani, 2014). Yhdeksi esteeksi hyödyntämisen kehittämisessä on myös nähty tasalaatuisen tekstiilijätteen pienet määrät. Kierrätyksen lisääminen edellyttäisi erilliskeräyksen laajentamista kattamaan myös tekstiilijätteen keräyksen. Myös kierrätysmateriaalista valmistetuille tuotteille on oltava jatkuvaa kysyntää, esim. julkisissa hankinnoissa. Nykyisen eri tekstiililaatujen käsinlajittelun lisäksi tarvitaan jatkossa automaation käyttöönottoa tehostamaan kierrätykseen menevän jakeen lajittelua. Jotkut valmistuksessa käytetyt kemikaalit tai käytön aikana kertynyt lika voivat myös hankaloittaa teknisiä prosesseja tekstiilin kierrätyksessä (Dahlbo ym., 2015).
 

Lähteet

Ahokumpu, A-L. 2006. Käytettyjen tekstiilien ja huonekalujen uudelleenkäyttö- ja kierrätysmahdollisuuksien kartoitus. Uusi elämä –hanke, Uudelleenkäyttöraportti.

Dafecor Oy 2017, [luettu 16.8.2017]

Dahlbo, H., K. Aalto, H. Salmenperä, H. Eskelinen, J. Pennanen, K. Sippola, M. Huopalainen. 2015. Tekstiilien uudelleenkäytön ja tekstiilijätteen kierrätyksen tehostaminen Suomessa. Suomen ympäristö 4/2015.

HSY, Helsingin seudun ympäristöpalvelut –kuntayhtymä. 2016. Pääkaupunkiseudun seka- ja biojätteen koostumus vuonna 2015.

JLY, Jätelaitosyhdistys ry. 2017. Kotitalouksien sekajätteen koostumus. (luettu 29.11.2017)

Jordeva, S., E. Tomovska, D. Trajkovic, K. Zafirova. 2013. The investigation on apparel waste management in Macedonia. Conference paper; 10th Symposium, Novel technologies and economic development.

Katajisto, K. 2016. Syntypaikkalajitellun sekajätteen koostumus LSJH Oy:n toimialueella.

Kauppila J., 2016. Oulun Jätehuollon toimialueen polttokelpoisen jätteen koostumustutkimus.

Knuutila, H. 2017. http://www.jatehuoltopaivat.fi/wp/wp-content/uploads/2017/10/HennaKnuutila.pdf Telaketju-hanke 2017.

Pirkanmaan jätehuolto 2016. Tilastotietoja 2013-2016.

Pääkaupunkiseudun jätevirrat -palvelu 2017.

Tojo, N., B. Kogg, N. Kiørboe, B. Kjær, K. Aalto. 2012. Prevention of Textile Waste; Material flows of textiles in three Nordic countries and suggestions on policy instruments. ISBN 978-92-893-2385-7 http://dx.doi.org/10.6027/TN2012-545 TemaNord 2012:545

Valente, C., Lyng, K.-A., Palm, D. & Rydberg, T. 2014. Technology review of sorting and recycling of textiles. In: Palm D., Elander, M., Watson, D., Kiorbøe, N., Salmenperä, H., Dahlbo, H., Moliis, K., Lyng, K.-A., Valente, C., Gíslason, S., Tekie, H., Rydberg, T. 2014. Towards a Nordic textile strategy. Collection, sorting, reuse and recycling of textiles. TemaNord 2014:538.

Zamani, B. 2014. Towards Understanding Sustainable Textile Waste Management: Environmental impacts and social indicators. Technical report no: 2014:22 ISSN : 1652-943X