Jaa artikkeli

Lanta

05.03.2018 | CircHubs

 

Materiaalikuvaus ja määräarviot

Lannaksi luetaan eri tuotantoeläinten ulosteet kuivikkeiden kanssa tai ilman. Perinteisesti lanta levitetään tilan omalle pellolle, mutta tilojen maantieteellinen keskittyminen sekä tilakoon kasvu ovat johtaneet tilanteeseen, jossa lähialueen pellot eivät riitä vastaanottamaan kaikkea alueella muodostuvaa lantaa. Yksi lantaravinteiden hyödyntämisen ongelma on myös niiden pieni typpipitoisuus suhteessa fosforipitoisuuksiin (Luostarinen 2011).

Lantaa voidaan kompostoida, jolloin valmis komposti voidaan hyödyntää lannoitteena tai maanparannusaineena. Suomessa on merkittävästi jalostamatonta lantaa lannoitekäytössä. Lanta ja muut ravinnepitoiset sivuvirrat on mahdollista myös käsitellä ja tuotteistaa kierrätysravinteiksi. Tällöin lannoitusta voidaan kohdistaa paremmin tarpeen mukaisesti ja estää ravinnevalumia vesistöihin. (Varsinais-Suomen Liitto 2017.)

Lanta voidaan ohjata myös biokaasutuotantoon, jolloin siitä saadaan sähköä, lämpöä tai liikennepolttoainetta. Nykyisilläkin teknologioilla lanta on valmista ja käyttökelpoista materiaalia energiantuotantoon. Lannan käyttöä energiantuotannossa rajoittavat kuljetusetäisyydet ja vähin massa, jonka noutaminen taloudellisesti kannattavaa (Alijoki & Paloposki 2014). Myös paikallinen biokaasun tuotanto saattaa olla kannattavaa riittävän suurilla eläintiloilla. Biokaasuntuotannossa syntyvä mädäterejekti sisältää enemmän kasveille käyttökelpoista typpeä, joten se voidaan tehokkaasti hyödyntää lannoitekäytössä. Mädäterejekti voidaan hyödyntää sellaisenaan tai täydentää sen ravinnekoostumusta esimerkiksi puunpoltosta syntyvällä tuhkalla tai kaivannaisteollisuudesta saatavalla kalkilla. (Varsinais-Suomen Liitto 2017.)

Kotieläinten lantaa muodostuu Suomessa vuosittain noin 17,3 miljoonaa tonnia. Muodostuvasta lannasta 53% on lietelantaa, 35% kuivalantaa ja loput erikseen kerättyä virtsaa. (Marttinen ym. 2017.) Kuutoskaupunkiseuduista lantaa syntyy erityisen paljon Turun seudulla Varsinais-Suomessa, jossa lantaa arvioidaan syntyvän noin 2,3 miljoonaa m3 vuosittain. Tämä johtuu suuressa määrin Varsinais-Suomen suuresta sika- ja kanataloudesta. Vuonna 2016 noin 66 % koko Suomen munivista kanoista ja 24 % koko Suomen sianlihan tuotannosta sijaitsi Varsinais-Suomessa. (Varsinais-Suomen Liitto 2017.). Yli 90 % alueella syntyneestä lannasta levitetään pelloille (Alijoki & Paloposki 2014). Joillain Varsinais-Suomen alueilla lantaa syntyy enemmän kuin sitä on tarvetta levittää pelloille, koska peltojen fosforipitoisuus on osittain jo valmiiksi korkea. Ympäristökorvausjärjestelmä kannustaa osaltaan lannan käyttöön peltolevityksessä ja viljelyssä. (Varsinais-Suomen Liitto 2017.)

Varsinais-Suomessa on yhteensä märkäpainona noin 1,5 miljoonaa tonnia biokaasun tuotantoon soveltuvia syötteitä, joista lanta on määrällisesti merkittävin. Tämä hyödyntämätön biokaasun tuottopotentiaali vastaa vuositasolla noin 410 GWh:a. Liikennekäytössä tämä vastaisi noin 13 prosenttia maakunnan henkilö- ja pakettiautoliikenteen polttoainetarpeesta. (Varsinais-Suomen Liitto 2017.)

Pääkaupunkiseudulla syntyy lantaa huomattavasti vähemmän kuin Turun seudulla, mutta eritoten hevosenlanta on kuitenkin tunnistettu pääkaupunkiseudullakin innovaatioita kaipaavaksi materiaalivirraksi. Pääkaupunkiseudulla hevosenlantaa arvioidaan syntyvän vuodessa 36 000 tonnia, mikä perustuu suuntaa-antavaan arvioon hevosten määrästä ja keskimääräisestä hevoskohtaisesta lannantuotantoarviosta (Paalanen, 2017). Kuutio hevosenlantaa painaa keskimäärin noin 390 kg (Satakunta hummaa -hanke), joten kuutioissa arvioiden määrä on noin 92 000 m3. Pieni osa lannasta jää pellolle ja loput kerätään talteen. Pääkaupunkisudulla syntyvää lantaa hyödynnetään mm. Fortum Horse Powerin toimesta sähkön ja lämmön tuotannossa.

Innovaatiotarpeet

Lantaan liittyy seuraavia innovaatiotarpeita:

  • lannan ravinteiden kierron tehostaminen
  • arvokkaan ja suositun lantapohjaisen maanparannusaineen kehittäminen
  • levitysteknologioiden kehittäminen
  • kuljetuskustannusten, ravinnearvon ja muiden tekijöiden optimointi
  • uusien kuljetus- ja käyttömenetelmien kehittäminen
  • koneyhteistyön, urakoinnin, tilojen välisen rehukaupan sekä lanta- ja viljelykiertoyhteistyön kehittäminen
  • tuotantokohtaiseen eriytymisen mahdollistavan yhteistyön kehittäminen

 

Liiketoimintaan liittyvät haasteet ja mahdollisuudet

Lannan arvo ravinteena ja maanparannusaineena riippuu siitä, mitä ravinteita ja ominaisuuksia käyttäjä arvostaa. Eri lantalajien ravinnesisällöt poikkeavat toisistaan merkittävästi ja tästä syystä lanta-analyysien merkitys kasvaa jatkossa. Lannan käytössä on tarkasteltava eri lantalajeja erikseen. Tilakohtaisissa tarkasteluissa tulisi ottaa huomioon materiaalin todelliset ravinnesisällöt. Lannan ravinnesisältöön vaikutetaan eläinten ruokinnalla, varastoinnilla ja erilaisilla jakeistustekniikoilla. Nämä tekijät vaikuttavat suoraan lannan käyttömääriin ja käytön talouteen. (Alijoki & Paloposki 2014.)

Jakeistus voidaan toteuttaa ruuvikuivaimella, seulaerottimella tai lingolla. Suurimmat hyödyt lannan separoinnilla saavutetaan kuljetus- ja levityskustannuksissa. Ravinnehyöty tulee siitä, että erotetun kuiva-aineen ja nesteen N:P ravinnepitoisuudet ovat erilaiset kuin lietelannalla. Fosfori jää kuiva-aineeseen ja typpi jää nestejakeeseen, jolloin peltoon voidaan levittää enemmän lantaperäistä typpeä.  P-pitoinen kiinteä aines on helpompi ja halvempi kuljettaa kauemmas, koska määrä on pienempi. Cano-Bernel ym. (2015) mukaan lannan separointi on sitä kannattavampaa, mitä enemmän lantaa tuotetaan ja mitä vähemmän on omaa peltoa suhteessa lantamäärään. Separointi osoittautui kuitenkin kalliiksi saavutettuihin hyötyihin nähden Cano-Bernel ym. (2015) pilottikokeilussa. Separaattori on kannattava investointi tilalla, jolla lantaa muodostuu vähintään noin 3400 m3 vuodessa (Huusko & Jäppinen 2015). Tilojen yhteiset siirrettävät separointilaitteet jakaisivat kustannuksia tasaisemmin ja toisivat hyötyjä kerralla useammalle tilalle. Biokaasunlaitosten tuottaman kaasun hyödyntäminen liikepolttoaineena parantaa sähköä ja lämpöä tuottavien laitosten kannattavuutta (Cano-Bernel ym. 2015).

Lannan keskitetty biokaasukäsittely on mahdollista toteuttaa kannattavasti myymällä kaasu liikennepolttoaineeksi tai tukemalla sähköntuotantoa sähkön tuotantotuella. Lannan ja kasvibiomassan yhteiskäsittelyllä on mahdollista tuottaa nesteytettyä biokaasua taloudellisesti kannattavasti (Paavola 2016). Kompostoinnin ja peltolevityksen etuna ovat puolestaan pienet laiteinvestoinnit muihin lannan käsittelymenetelmiin nähden (Oksala 2017).
 

Lähteet

Alijoki & Paloposki 2014. Varsinais-Suomen biomassapotentiaalin kartoitus.

Cano-Bernel ym. 2015. Cano-Bernel J.E. , Grönroos J., Haapanala J., Isotalo M., Kapuinen P., Kässi P., Luostarinen S., Manninen K., Myllyviita T., Luostarinen S., Salo T., Paavola T., Pyykkönen V., Rankinen K., Rasi S. & Winquist E: Lantatiedoista tekoihin (Lantateko), Loppuraportti 2015

Huusko & Jäppinen 2015. Huusko J. & Jäppinen T. Lietelannan separoinnin kannattavuus lypsykarjatilalla. Opinnäytetyö Savonia ammattikorkeakoulu

Järkilanta-hanke 2014. Verkkosivut.

Luostarinen 2011. Luostarinen S., Logren J., Grönroos J., Lehtonen H., Paavola T., Rankinen K., Rintala J., Salo T., Ylivainio K.& Järvenpää M. 2011.

Marttinen ym. 2017. Kohti ravinteiden kierrätyksen läpimurtoa.

Oksala 2017. Oksala J., Havukainen J. & Rantala T. 2017. Hevosenlannan kestävä syödyntäminen (HELY) lannankäsittelyn tekniikat. Raportit ja selvitykset – Reports 72, LAPPEENRANNAN TEKNILLINEN YLIOPISTO

Paalanen Anssi, VP, Fortum Horse Power. Suullinen tiedonanto 6.10.2017.

Paavola 2016. Paavola T., Winquist E., Pyykkönen V., Luostarinen S., Grönroos J., Manninen K. & Rankinen K. 2016. Lantaravinteiden kestävä hyödyntäminen tiloilla ja keskitetyssä biokaasulaitoksessa. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 33/2016

Satakunta hummaa -hanke.

Varsinais-Suomen Liitto 2017. Varsinais-Suomen materiaalivirtojen potentiaali kiertotalouden näkökulmasta.