Jaa artikkeli
[shared_counts]Maa- ja kiviainekset
Materiaalikuvaus ja määräarvio
Maa-ainekset ovat yleensä rakentamisen yhteydessä irrotettuja tai kaivettuja maa- ja kallioperän aineksia, jotka koostuvat pelkästä pintamaasta, hiekasta, sorasta, kalliomurskeesta tai näiden ainesten sekoituksesta. Jätteeksi maa-ainekset luokitellaan silloin, kun niiden sisältämät haitta-ainepitoisuudet aiheuttavat ympäristön pilaantumista, jatkohyödyntäminen on epävarmaa, jatkokäyttö ei ole suunnitelmallista, materiaalia ei voida hyödyntää ilman käsittelyä tai jos seassa on merkittävä määrä muita materiaaleja, joita ei voida erottaa maa-aineksesta, kuten rakennus- ja purkujätettä. (Valtiovarainministeriö 2012; Ympäristöministeriö 2014, 2015.) Kiviainekset luokitellaan luonnonkiviin (mm. kalliomurske, siltti, moreeni ja savi) ja uusiomateriaaleihin (mm. ylijäämämaat, asfaltti-, betoni- ja tiilimurske). Uusiokiviainekset voivat olla myös nk. keinotekoisia, eli esimerkiksi kuonaa, lasimurskaa tai rengasrouhetta. (Korhonen 2013.)
Maa-ainesten kokonaiskäyttö Suomessa vuonna 2015 oli 118 miljoona tonnia (Kansantalouden materiaalivirrat 2015). Ylijäämämaata kertyy noin 20-30 miljoonaa tonnia vuosittain ja lisäksi ylijäämämaata on jo kertynyt mittavat määrät varastoon (Honkasalo & Pajukallio 2010). Neitseellisten maa- ja kiviainesten käyttöä voitaisiin vähentää korvaamalla niiden käyttöä ylijäämämaa-aineksilla tai esimerkiksi rakennus- ja kaivosteollisuudesta peräisin olevilla uusiomateriaaleilla. Kiviaineksen kierrätys on kuitenkin vielä vähäistä. On arvioitu, että kiviaineksen kierrätyksen osuus olisi vain yhden prosentin luokkaa kokonaiskäyttöön suhteutettuna. Kierrätyskelpoista materiaalia syntyy alle viisi prosenttia kokonaismäärästä, jolloin kierrätyksellä ei korvata luonnonkiviainesten käyttöä perinteisissä käyttökohteissa. (Valtiovarainministeriö 2012.)
Maarakentamiseen kelpaavia uusiomateriaaleja syntyy Suomessa vuosittain noin 60 – 70 miljoonaa tonnia, josta suurimman osan muodostaa kaivostoiminnan sivutuotteet ja jätteet. Näistä uusiomateriaaleista hyötykäytetään tällä hetkellä noin 10 prosenttia. Maa- ja vesirakentamisessa syntyvää ylijäämämaata kertyy vuosittain noin 34 miljoonaa tonnia. Suurin kierrättämätön jäte-erä maarakentamisesta on ylijäämämaat kuten savet, siltit ja liejut. (Valtionvarainministeriö 2012.)
Maa-ainekset on pyrittävä hyödyntämään syntypaikalla tai muussa maanrakennuskohteessa (Ympäristöministeriö 2014). Käyttökohteita ovat muun muassa tienpohjat, pohjarakentaminen, pengerrykset, meluvallit ja maisemointi (Ympäristöministeriö 2015). Jotta maa-aines voidaan jatkohyödyntää mahdollisimman tehokkaasti useampaan kohteeseen, on kaivu- ja irrotusvaiheessa maa-ainekset lajiteltava erikseen muista aineista kuten roskista. Lisäksi on tehtävä aistinvaraista tarkastelua pilaantumattomuudesta. Mikäli maa-aines ei täytä pilaantumattoman maan kriteeriä, voidaan sitä kuitenkin hyödyntää. Tällöin maa-aineksesta syntyvät ympäristö- ja terveysriskit on otettava huomioon. Riskejä voidaan pienentää pitkäaikaisin suojaus- ja erityisrakentein tai esimerkiksi stabiloimalla maa-aines. (Ympäristöministeriö 2015.)
Mikäli käyttökohdetta ei heti löydy, voidaan maa-ainekset ohjata maa-ainesasemalle odottamaan myöhempää hyödyntämistä. Jos myöhempääkään hyödyntämistä ei ole näköpiirissä, maa-ainekset päätyvät loppusijoitettavaksi kaatopaikalle tai hyödynnettäväksi kaatopaikkojen rakenteisiin. Hyödynnettäessä missä tahansa kohteessa maa-aineksen on sovelluttava kyseiseen kohteeseen ja täytettävä tekniset vaatimukset. (Ympäristöministeriö 2015). Tarkan teknisen laadun vuoksi osaa maa-ainesta ei voida aina hyödyntää vaativissa olosuhteissa. Perinteisesti heikot maa-ainekset on tällaisissa tilanteissa vaihdettu parempiin, mutta heikkoa maamassaa voidaan myös stabiloida. Tässä savi-, lieju-, tai turvekerrokseen lisätään sideainetta, jolloin maa-aines stabiloituu ja lujittuu 10 -100 kertaisesti. (Finnsementti 2017.)
Maankaatopaikka on pääsääntöisesti pilaantumattomalle maa-ainesjätteelle tarkoitettu pysyvä loppusijoituspaikka. Maa-ainesjäte voidaan yleensä katsoa pilaantumattomaksi silloin, kun sen haitta-ainepitoisuudet alittavat PIMA-asetuksen mukaiset alemmat ohjearvot. Tällöin maankaatopaikalle ei sovelleta kaatopaikka-asetusta. Maankaatopaikalle voidaan vastaanottaa maa-aineksia myös välivarastoon myöhempää hyödyntämistä varten, mutta ne on silloin pidettävä loppusijoitettavista maa-aineksista erillään. Pilaantuneiksi katsottavat maa-ainekset voivat niiden vaaraominaisuuksien mukaan olla joko vaarallista tai muuta jätettä. Näiden ominaisuuksien perusteella ne voidaan sijoittaa joko vaarallisen, tavanomaisen tai pysyvän jätteen kaatopaikalle tai hyödyntää niitä kyseisten kaatopaikkojen rakenteissa. Vaaralliseksi maa-aineksen tekee muun muassa sen sisältämät haitta-aineet. Maa-ainesjätteelle on kuitenkin tehtävä kaatopaikka-asetuksen 19 § perusmäärittely ja selvitys kaatopaikkakelpoisuudesta ennen loppusijoitusta. (Ympäristöministeriö 2015.)
Maakaatopaikat ja -vastaanottopaikat ovat hiljalleen täyttymässä varsinkin Pirkanmaalla ja Uudellamaalla. Pirkanmaalla syntyy ylijäämäkiviainekseksi etupäässä kalliokiviaineita ja moreenilajeja. Uudenmaan ylijäämämaa on savea. Ylijäämäkiviainesten hyötykäyttösuhde vaihtelee Tampereen ja pääkaupunkiseudun kunnissa 10-100% välillä. (Härmä ym. 2010.) Maa-aineksia syntyy verrattain paljon ja niiden kuljettaminen ja loppusijoittaminen on kallista, minkä vuoksi maa- ja kiviainekset koettiin relevantiksi materiaalivirraksi kaikilla kuutoskaupunkialueilla. Lähdetietojen eroavaisuudesta johtuen ei ollut mahdollista tuottaa vertailukelpoista lukua kultakin seudulta tämän materiaalivirran osalta. Pääkaupunkiseudulla arvioitiin, että jätteeksi päätyneitä maa-aineksia syntyi maa- ja vesirakentamisen toimialalla vuonna 2016 noin 4,4 miljoonaa tonnia. Nämä ovat pääsääntöisesti päätyneet maankaatopaikoille tai tavanomaisen jätteen kaatopaikalle loppusijoitettavaksi tai pilaantuneiden maiden käsittelystä hyödynnettäväksi kaatopaikkarakenteisiin (HSY 2018). Turun seudun arvio jätteeksi päätyneistä maamassoista on 0,35 miljoonaa tonnia (Kiertomaa Oy 2017; V-S liitto 2017). Tampereen seudulla arvio 0,35 miljoonaa tonnia pohjautuu Pirkanmaan jätehuollon vastaanottotietoihin vuodelta 2015. Kolmenkulman, Hiedanrannan ja Tarastenjärven alueilla lähitulevaisuudessa syntyviä ja hyötykäytettäviä massoja on lisäksi arvioitu karkeasti (Pöyry 2017). Oulun kaupungin alueella syntyy normaalisti 0,40 miljoonaa tonnia maa-aineksia vuosittain, joista kuitenkin suuri osa hyödynnetään joko kohteessa tai muualla esim. meluvallien rakentamisessa (Oulun kaupunki 2018).
Innovaatiotarpeet
Ihanteellisessa tilanteessa ylijäämämaa- ja kiviainekset pystytään hyödyntämään mahdollisimman lähellä niiden syntypaikkaa ilman pitkäaikaista varastointia. Kysyntä ja tarjonta eivät kuitenkaan aina kohtaa joko laadullisesti, ajallisesti tai maantieteellisesti. Lisäksi ylijäämämaa-aineksiin suhtaudutaan usein epäilevästi (Härmä ym. 2010). Ylijäämämaa-ainesten hyödyntämiseen voidaan siten nimetä seuraavia innovaatiotarpeita.
- Avoimen ja reaaliaikaisen tiedon kokoaminen maa- ja kiviainesten syntypaikoista, määrästä ja laadusta kysynnän ja tarjonnan kohtauttamisen avuksi.
- Tarvittavien varastointi- ja käsittelytilojen saatavuuden parantaminen.
Innovaatiotarpeisiin on jo osittain lähdetty etsimään seudullisia ratkaisuja. Muun muassa pääkaupunkiseudulla on aloitettu kehittämään kuntarajat ylittävää maamassavirtojen tiedonhallintaan liittyvää työkalua (SeutuMaisa) yhdessä HSY:n ja kaupunkien kanssa. Tampereella on puolestaan kehitetty pilottiversio vastaavan kaltaisesta työkalusta (Pöyry 2017), jossa on toistaiseksi mukana Hiedanrannan, Tarastejärven ja Kolmenkulman alueilla syntyneet maamassat, mutta tarkoituksena olisi laajentaa työkalu koko Tampereen alueelle. Turussa Kiertomaa Oy on perustanut kivi- ja maa-ainesten kierrätyspuiston, joka mm. myy infrarakentamiseen soveltuvaa sertifioitua kiviainesta. Kiertomaan kierrätyspuisto pyrkii parantamaan käyttökelpoisen maa-aineksen uudelleenkäyttöä ja kierrätystä ja minimoimaan kaatopaikalle kuljetettavan maa-aineksen määrää. Puhtaat käsitellyt tai käsittelemättömät ylijäämämaat toimitetaan uudelleen hyötykäyttöön. Jatkossa Kiertomaa tulee myös välittämään ja varastoimaan myös muita ylijäämämaamassoja uudelleenkäyttöä varten. Ainoastaan täysin hyödyntämiskelvottomat maa-ainekset (esim. löysät savet) tullaan loppusijoittamaan maankaatopaikalle. Kiertomaan toteuttama kierrätyspuisto on osa Circwaste-hanketta (Kiertomaa Oy 2018a; Kiertomaa Oy 2018b).
Liiketoimintaan liittyvät haasteet ja mahdollisuudet
Koska maamassojen liikuttelu ja loppusijoittaminen ovat kustannusintensiivistä toimintaa, on kustannuksia säästävien toimenpiteiden ja ratkaisujen ympärille tarpeen kehittää uutta liiketoimintaa. Muun muassa jo edellä mainittuihin tarpeisiin ovat kehittäneet ratkaisua myös muutamat kaupalliset toimijat. Suomessa toimivat Maapörssi Oy ja NCC:n Loop Rocks tarjoavat sovelluksia maa-ainesten älykkäämpään hallintaan ja tarjonnan ja tarpeen kohtaamiseen yritysten ja yksittäisten henkilöiden välillä. Maa-aineksen vastaanottoon liittyvät ympäristöluvat hoituvat myös Maapörssin kautta tehdyissä vaihdoissa. (Maapörssi 2017; NCC 2018.) Liiketoimintaa voisi löytyä myös savimaiden kierrätyskohteiden kehittämisestä tai ylijäämämaa-ainesten synnyn ehkäisemisestä, kuten kaivamattomien maanrakennusmenetelmien kehittelystä.
Mara-asetus uudistaa monet teollisuuden sivuvirrat ja rakentamisen ylijäämämaat hyödyntämiskelpoisiksi sellaisinaan tai käsiteltynä. Uudistus helpottaa joissain tapauksissa hyödyntämiseen tarvittavan ympäristöluvan tarvitsemista ilmoitusmenettelyn ollessa riittävä. (Saarinen 2016.)
Lähteet
Finnsementti Oy. 2017. Tietoa stabilonnista. Luettu 12.10.2017.
Honkasalo & Pajukallio. 2010. UUMA-kehitysohjelma – mitä saatiin aikaan ja miten työtä jatketaan?
HSY 2018. Pääkaupunkiseudun jätevirrat -palvelu.
Härmä, Pokki, Ikävalko, Pullinen, Leveinen, Sahala & Räisänen. 2010. Rakentaminen ja kiviainekset – tuotteita ylijäämästä (RAKI-projekti). Ympäristöministeriön raportteja 13/2010. Uusiomateriaalien käyttö maanrakentamisessa. Tuloksia UUMA-ohjelmasta 2006-2010. (toim. Inkeröinen&Alasaarela)
Kansantalouden materiaalivirrat. 2015. Liitetaulukko 1. Luonnonvarojen kokonaiskäyttö materiaaliryhmittäin 2006 – 2015. Suomen virallinen tilasto (SVT). Helsinki: Tilastokeskus. Luettu 12.10.2017.
Kiertomaa Oy. 2017. Henkilökohtainen tiedonanto.
Kiertomaa Oy. 2018a. Kiertomaa.fi. Luettu 19.2.2018
Kiertomaa Oy 2018b. Kiertomaa 2018. Kiertomaa kansallisen jätehuolto-suunnitelman tukena. Luettu 27.2.2018.
Maapörssi Oy. 2017. Maapörssi. luettu 12.10.2017 https://www.maaporssi.fi/
NCC 2018. Viitattu 29.1.2018.
Nikkarinen. 2010. Kaivannaisjätteiden ympäristökelpoisuuden arviointi ja hyötykäytön edistäminen – työpajan yhteenveto. Ympäristöraportteja 13/2010. Uusiomateriaalien käyttö maanrakentamisessa. Tuloksia UUMA- ohjelmasta 2006-2010. (toim. Inkeröinen&Alasaarela).
Oulun kaupunki 2018. Henkilökohtainen tiedonanto M.Jutila/Oulun kaupunki 20.2.2018.
Pöyry 2017. Tampereen materiaaliselvitys.
Saarinen, E. 2017. Joustavuutta jätteiden maarakentamiskäyttöön. Uusiouutistet 8/2016
Valtionvarainministeriö. 2012. Maa-ainesvero. Selvitys maa-aineveron käyttöönoton mahdollisuuksista ja tarkoituksenmukaisuudesta. pdf.
V-S liitto 2017. Varsinais-Suomen materiaalivirrat kiertotalouden näkökulmasta.
Ympäristöministeriö. 2014. Maa-ainesten hyödyntäminen. Opas kaivettujen maa-ainesten luokittelusta jätteeksi ja hyödyntämiskelpoisuuden arvioinnista.
Ympäristöministeriö. 2015. Kaivetut maa-ainekset. Jäteluonne ja käsittely. Ympäristönsuojeluosasto. Muistio 3.7.2015