Puinen rakennusjäte

 

Materiaalikuvaus ja määräarviot

Suomessa syntyi 280 000 tonnia rakentamisen puujätettä vuonna 2015 (Tilastokseskus, 2017). Talonrakentamisen jätteestä peräti 41 % on puupohjaista jätettä (Ympäristöministeriö, 2014). Rakentamisen puujätteet koostuvat valtaosin apumateriaaleista, kuten pakkauksista, muottilaudoituksista ja erilaisista hävikeistä (Perälä, 1995). Puujäte on usein laadultaan vaihtelevaa ja se saattaa sisältää kosteusvaurioita ja mekaanisia epäpuhtauksia, kuten metalliosia ja betonijäämiä (Kojo & Lilja 2011; Manninen ym., 2015; Myller, 2015; Ympäristöministeriö, 2014).

Rakennusjätepuu on materiaalivirta, jonka kierrättämisen edistämiseen kaivataan innovaatioita kaikkien kuutoskaupunkien alueella. Rakennusneliöihin perustuvan laskennallisen arvion mukaan pääkaupunkiseudulla syntyi rakentamisen puujätettä noin 61 000 tonnia vuonna 2016 (Pääkaupunkiseudun jätevirrat -palvelu 2017). Pääkaupunkisedun laskentamallia soveltaen on arvioitu, että Tampereen seudulla puujätettä syntyy 14 300 tonnia ja Oulun seudulla 13 700 tonnia. Turun seudun puujätepotentiaali on puolestaan 12 500 tonnia (V-S liitto 2017). Reilu kolmasosa Suomessa syntyvästä rakennuspuujätteestä syntyy siten kuutoskaupunkien alueilla. Määrät vaihtelevat voimakkaastikin vuosittain, riippuen rakentamisen määrästä alueella.

HSY:n vastaanottoon päätyi vuonna 2016 noin 20 000 tonnia puujätettä (HSY 2017). Valtaosa HSY:lle päätyvistä puujätteistä hyödynnetään energiana, mutta nykyään osa (n. 3000 tonnia vuosittain) päätyy myös kiertoon kompostoinnin tukiaineena. Turun seudulla LSJH vastaanotti 11 000 tonnia puujätettä, joka päätyi energiahyödynnykseen (Alijoki 2017). Tampereen seudulla PJH:n vastaanotto oli 7 000. tonnia, joka päätyi osaksi haketettuna kompostin tukiaineeksi (Pirkanmaan jätehuolto 2016). Oulussa Kiertokaari vastaanotti rakennuspuuta 5 000 tonnia rakennusjätteen mukana, joka päätyi energiahyödyntämiseen. Kiertokaari vastaanottaa rakennusjätteen seassa olevan puun lisäksi myös ns. käsittelemätöntä puuta suoraan yrityksiltä ja kuluttajilta noin 8 000 tonnia vuodessa. Tämä materiaalivirta menee Stora Ensolle haketettuna energiahyötykäyttöön ja poltossa syntyvät tuhkat hyödynnetään metsien lannoitteena. Kunnallisten toimijoiden lisäksi osa puujätteessä päätyy yksityisten yritysten vastaanottoon.

Rakentamisen puujätteiden tilastoidun määrän laskusta huolimatta (Myller, 2015), kyseessä on edelleen valtava materiaalivirta, jonka kierrätysasteen kohottaminen on ensiarvoisen tärkeää EU:n jätedirektiivin vaatimusten täyttämiseksi ja kiertotalouden toteutumisen edistämiseksi. Ja vaikka jätepuun varsinaiset kierrätysmahdollisuudet olemassa olevilla toimintatavoilla ja tekniikoilla ovat Suomessa niukat (Myller, 2015) ja energiahyötykäyttö fossiilisten polttoaineiden välttämisen näkökulmasta katsottuna perusteltua, on hyvälaatuisen puujätteen kierrätys ympäristön kannalta järkevä ratkaisu. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että kierrätystuotteelle löytyy soveltuvat markkinat. (Myllymaa ja Dahlbo, 2012.)

Innovaatiotarpeet

Rakennuspuujätteeseen liittyvät seuraavat innovaatiotarpeet

  • Puujätteen laadun parantaminen
    • esimerkiksi epäpuhtauksien (kuten naulojen ja maalien) poistamiseen keskittyvän palvelun avulla
    • säilytysolosuhteiden parantamiseen liittyviä toimia parantamalla rakennustyömailla
  • Laadun standardointimenetelmien kehittäminen
  • Kierrättämiseen perustuvien teknologioiden edelleen kehittäminen

 

Liiketoiminnan haasteet ja mahdollisuudet

Tällä hetkellä Suomessa ei ole laajamittaista teollisuutta, joka uusiokäyttäisi puuta materiaalina (Myller, 2015). Puujätteen kotimaiset kierrätyskonseptit ovat varsin pienipiirteisiä ja perustuvat yksinomaan niin kutsuttuihin downcycling-ratkaisuihin, joissa puujäte kierrätetään alkuperäistä tuotetta heikompilaatuiseksi tuotteeksi (Myllymaa ja Dahlbo, 2012). Kiinnostusta uusien kierrätysratkaisujen innovointiin hillitsee osaltaan puujätteen voimakas kysyntä energiateollisuuden raaka-aineena (Myller, 2015). Myös neitseellisen puun suuri tarjonta ja edullinen hinta sekä hyvälaatuisten metsätalouden sivutuotteiden helppo saatavuus vähentävät Suomessa puujätteen kysyntää kierrätysmateriaalina (Kojo & Lilja 2011; Manninen ym., 2015). Puujätteen laatuun liittyy ennakkoluuloja sekä usein todellisia uusiokäyttöä rajoittavia ongelmia, kuten kosteusvaurioita ja mekaanisia epäpuhtauksia (Kojo & Lilja 2011; Manninen ym., 2015; Myller, 2015; Ympäristöministeriö, 2014).

Kierrätyskelpoisen puujätteen tunnistaminen vaatiikin paljon käsityötä, mikä nostaa kierrätyspuun hintaa (Myller, 2015). Myös laissa säädetyt rakennusmateriaalien tiukat laatuvaatimukset estävät puujätteen uusio- ja uudelleenkäyttöä (Manninen ym., 2015). Kierrätykseen liittyy lisäksi logistisia vaikeuksia, sillä Suomessa pitkät etäisyydet nostavat puujätteen kuljetuskustannukset helposti kannattamattomalle tasolle verrattuna paikalliseen energiahyötykäyttöön (Myller, 2015).

Periaatteessa puujäte soveltuu työstettävyytensä puolesta hyvin jopa uudelleenkäyttöön, sillä puuta on helppo muokata poistamalla vaurioituneita kohtia ja lyhentämällä liian pitkiä kappaleita (Huuhka, 2010). Puujätettä voidaan myös hyödyntää materiaalina valmistamalla siitä esimerkiksi lastulevyjä ja puukomposiitteja, puukuitulankaa tai vaahtoarkkeja. Edellytyksenä materiaalihyötykäytölle on kuitenkin jätepuun korkea laatu ja puhtaus (Manninen ym., 2015; VTT, 2015), jota voitaisiin merkittävästi edistää tehostamalla ja yhdenmukaistamalla suuresti vaihtelevia puujätteiden lajittelukäytäntöjä rakennustyömailla sekä lisäämällä varastoinnin sääsuojausta (Myller, 2015).

Suomi on monelta kannalta haasteellinen puujätteiden kierrätysmaa: neitseellisen puun tarjonta Suomessa on suurta ja pitkät kuljetusmatkat lisäävät kierrätyksen kustannuksia. Kuljetusta voisi tehostaa murskaamalla puujäte pienemmäksi, mutta palakoon pienentäminen rajaa pois osan mahdollisista kierrätysvaihtoehdoista. Omat rajoituksensa aiheuttavat puun mahdolliset kontaminaatiot ja kestävyysvaatimukset. Toisarvoisiin kohteisiin, jossa lujuusluokitusta ei tarvita, kierrätyspuuta voidaan käyttää, mutta tarjontaa tai kysyntää ei nähdä olevan riittävästi. Pienimuotoisen kokeilutoiminnan lisäksi tällä hetkellä Suomessa ei ole teollisuutta, joka hyödyntäisi puujätettä raaka-aineena laajamittaisessa uuden tuotteen valmistuksessa. (Myller 2015). Joissakin tapauksissa lopputuotteen kysynnän puute saattaakin olla liiketoiminnan kannattavuuteen enemmän vaikuttava tekijä, kuin esimerkiksi teknologian puuttuminen.

Komposiittituotteet ovat yksi jo käytössä olevista käyttökohteista jätepuulle Suomessa. Destaclean valmistaa kivipuuta, jossa perinteisten betonituotteiden kiviainesta korvataan kierrätyspuukuidulla ja UPM valmistaa puumuovikomposiittia (Destaclean 2017, UPM 2017).

Keski- ja erityisesti Etelä-Euroopassa yleinen tapa hyödyntää syntynyttä puujätettä on lastulevyteollisuuden raaka-aineena, mutta tämä ei sovellu Suomen olosuhteisiin kovinkaan hyvin (Myller 2015). Myllymaa ym. (2008) raportissa todetaan, että lisääntyvällä puujätteen käytöllä lastulevytuotannossa ei säästettäisi neitseellistä raaka-ainetta, koska raaka-aine on jo nykyisellään sivutuotetta. Lastulevyn sijaan jätepuun hyötykäyttökohteena voisi olla kierrätyspuun käyttö puolisellun valmistuksessa tai jätepuulla voitaisiin olettaa korvaavan muita kuin puumateriaaleja, kuten rakennuslevytuotteissa kipsilevyä, tiiltä tai betonia tai huonekalujen valmistuksessa metallia ja muovia (Myllymaa 2008, viitattu Jaakko Pöyry Consulting 2005).

Rautkosken ym. (2015) tulosten perusteella jätepuusta voidaan onnistuneesti valmistaa puukuitulankaa ja vaahtoarkkeja. Esimerkiksi sinistymä (home) ei estä kierrätystä ja kivi- ja metalliainekset eivät estä kuiduttamista.

Pohjois-Amerikassa, Iso-Britanniassa ja Alankomaissa jätepuuta käytetään muun muassa puupaneelien valmistukseen, lattialankuiksi, ulkoverhoilulaudoiksi, kuormalavoiksi sekä pohjamateriaaliksi esim. eläinsuojiin, leikkipaikoille sekä poluille ja katteiksi (Myller 2015, viitaa BSI, 2012).
 

Lähteet

Alijoki, T. 2017. LSJH. Henkilökohtainen tiedonanto 30.11.2017

Destaclean 2017. Puukivi. [luettu 4.8.2017]

Huuhka 2010, Kierrätys arkkitehtuurissa: Betonielementtien ja muiden rakennusosien uudelleenkäyttö uudisrakentamisessa&lähiöiden energiatehokkaassa korjaus- ja täydennysrakentamisessa, Diplomityö 24.3.2010

HSY 2017. HSY:n materiaalitaselaskelmat.

Kojo, R ja R. Lilja. 2011. Talonrakentamisen materiaalitehokkuuden edistäminen. Ympäristöministeriön raportteja 21/2011

Manninen, K., J. Jáchym ja T. Myllymaa. 2015. Rakentamisen puujätteiden ja puupakkausjätteiden käsitte-lyvaihtoehtojen elinkaarenaikaiset ympäristövaikutukset. Ympäristöministeriön raportteja 29/2015

Myller, E. 2015. Sekalaisen puujätteen testaus erilaisten lopputuotteiden valmistuksessa, projektin ohjaus-ryhmän loppuraportti. Ympäristöministeriön raportteja 28/2015

Myllymaa & Dahlbo. 2012. Elinkaariarviointien käyttö Suomen jätehuollon ympäristövaikutusten tarkaste-lussa. Ympäristöministeriön raportteja 24/2012

Myllymaa, T., Moliis, K., Tohka, A., Rantanen, P., Ollikainen, M., Dahlbo, H., 2008. Jätteiden kierrätyksen ja polton käsittelyketjun ympäristökuormitus ja kustannukset, Inventaarioraportti.

Perälä, A-L. 1995. Rakennusala valmistautuu kierrätykseen: puu-, betoni- ja rakennusteollisuus. VTT tie-dotteita, ISSN 1235-0605

Pirkanmaan jätehuolto. 2016. Vuosikertomus 2016. (viitattu 29.11.2017)

Pääkaupunkiseudun jätevirrat -palvelu 2017.

Rautkoski H., Kataja K., Gestranius M., Liukkonen S., Määttänen M., Liukkonen J., Kouko J. ja Asikainen S. 2015: Jätepuusta kuitumateriaalia uusille tuotteille (Puukuitu). VTT Tutkimusraportti VTT-R-06095-14

Tilastokeskus, 2017. Suomen virallinen tilasto (SVT): Jätetilasto [verkkojulkaisu]. ISSN=1798-3339. 2015, Liitetaulukko 1. Jätteiden synty 2015, tonnia . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 13.7.2017].

UPM 2017. [luettu 4.8.2017]

VTT. 2015. Jätepuusta kuitumateriaalia uusille tuotteille (Puukuitu). Tutkimusraportti. VTTR-06095-14. http://www.vtt.fi/inf/julkaisut/muut/2014/VTT-R-06095-14.pdf

V-S liitto 2017. Varsinais-Suomen materiaalivirrat kiertotalouden näkökulmasta.

Ympäristöministeriö. 2014. Rakentamisen materiaalitehokkuuden edistämisohjelma, Ramate-työryhmän loppuraportti. Ympäristöministeriön raportteja 17/2014, toim. Else Peuranen ja Harri Hakaste